Ajatus sielusta kuuluu kristinuskon ohella myös moneen muuhun uskontoon, mutta monet nykyajattelijat uskovat ihmisen olevan pelkästään aineellinen. Voiko tieteeseen uskova kuitenkin hyväksyä myös aineettoman sielun olemassaolon? Onko kartesiolaisuus ruma sana, ja mitä sielulla ylipäätään tarkoitetaan? Teologi-filosofi Joshua R. Farris avaa kysymyksiä Areiopagin Rope Kojosen haastattelussa.Lue koko artikkeli

Mielen ja kehon välinen suhde on askarruttanut filosofeja jo Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Mikä rooli mielellä ja tietoisuudella on maailmassa, joka näyttää koostuvan viime kädessä aineesta? Kysymys koskettaa meitä kaikkia, koska ilman tietoista kokemusta millään ei oikeastaan ole mitään väliä kenellekään. Kaikki koettu merkitys edellyttää, että asioilla on merkitystä jollekin tietoiselle kokijalle tai havaitsijalle. Esimerkiksi tarpeeton kärsimys on vakava ongelma, koska maailmassa on tietoisia kokijoita, jotka kokevat kärsimystä, siis kärsivät. Ilman tietoisuutta ei siis olisi kärsimystä, muttei sen koommin myöskään onnea tai rakkautta. 

Lue koko artikkeli

Yksi visaisimpia ja sitkeimpiä ongelmia filosofiassa on niin sanottu mieli-keho-ongelma, joka on askarruttanut filosofeja jo Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajoista lähtien. Olemme selvästikin tietoisia kokijoita mutta mikä näiden kokemusten suhde aineelliseen kehoon ja aivoihin on?

Historiallisesti valtaosa filosofeista ovat olleet dualisteja, eli ajatelleet ihmisen koostuvan aineellisesta kehosta ja aineettomasta mielestä. Näin ajatteli esimerkiksi ranskalaissyntyinen filosofi René Descartes (1596–1650), jonka monet muistavat lauseesta ”Ajattelen, siis olen”.Lue koko artikkeli

Mitä tietoisuudesta keskustellaan tieteessä kansainvälisesti? Helsingissä tähän pääsi tutustumaan kesäkuussa, ja toimittajamme oli paikalla.

Tietoisuus on ollut pitkään mysteeri luonnontieteelle. Luonnontiede on keskittynyt fysikaalisen maailman tutkimiseen ja jättänyt hengen maailman syy-seurausrakenteita koskevien teorioidensa ulkopuolelle.

Vuonna 1994 perustettiin konferenssi Towards a Science of Consciousness, jonka tarkoituksena oli luoda perustaa uudelle tietoisuuden tieteelle. Konferensseihin ovat vuosien varrella osallistuneet filosofit, aivotutkijat, psykologit, kulttuurintutkijat, fyysikot, biologit, biokemistit ja idän uskontojen edustajat. Lähestymistapojen kirjo on siis ollut valtavan laaja.Lue koko artikkeli

David Chalmers on yksi nykyisen mielenfilosofisen keskustelun suurista hahmoista. Hän keksi ilmauksen ”tietoisuuden kova ongelma” kuvaamaan kuilua sisältäpäin koetun mielen ja ulkoapäin tarkastellun fysikaalisen maailman välillä.

Hän on myös esittänyt vaikutusvaltaisia argumentteja materialismia vastaan ja nostanut esiin ajatuksen informaatiosta ainetta ja mieltä yhdistävänä tekijänä. Näin hän on vaikuttanut merkittävästi muodostumassa olevaan tietoisuustutkimukseen.

Vuodesta 1994 lähtien hän on ollut mukana järjestämässä Towards a Science of Consciousness-konferenssia, joka järjestettiin tänä vuonna Helsingissä 8.6–13.6.2015. Areiopagin toimittaja Lauri Snellman keskusteli Chalmersin kanssa tietoisuuden ongelmasta ja tietoisuustutkimuksen nykytilasta.Lue koko artikkeli

Thomas Nagel on viime vuosien kiistellyimpiä ateistisia filosofeja. Keväällä Areiopagilla arvosteltiin hänen teoksensa Mieli ja kosmos, joka on juuri ilmestynyt suomeksi. Mikä olikaan hänen ajatustensa pihvi?

Nagelin runsaasti huomiota ja keskustelua herättänyt teos Mieli ja kosmos (Basam Books, 2014) on nyt julkaistu suomeksi. Suomentamassani teoksessa Nagel arvostelee voimakkaasti materialistista maailmankuvaa, jonka mukaan fysiikan lait ovat kaiken selitys.

Lue koko artikkeli

Thomas Nagelin uusimman kirjan otsikko ei turhaan arkaile: Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False. Kirjan provosoivuutta ei lievennä se, että Nagel on jyrkkä ateisti ja maineikas filosofian professori.

Ketään ei pitäisi myöskään yllättää, että Yhdysvalloissa teos on saanut perinteisten materialistien taholta melkoista ryöpytystä, ja The Guardian nimesikin sen vuoden 2012 parjatuimmaksi tiedekirjaksi.

Monet Nagelin ateistikollegat pitävät kirjaa huonona tieteenä ja suhtautuvat siihen lähes pyhäinhäväistyksenä, kun taas kreationistit odottavat saavansa Nagelista yllättävän liittolaisen taistelussaan evoluutioteoriaa vastaan. Otsikon pohjalta muuta ei voisi odottaakaan. Myös kirjan sisältö vastaa otsikkoa, mutta eri tavalla kuin moni lukija odottaisi.Lue koko artikkeli