Mitä on tieteellinen objektiivisuus? Onko se hyödyllinen käsite ja mikä merkitys sillä on tieteellisille yhteisöille sekä tutkimustuloksille? Tätä pohtii Inkeri Koskinen.

Minulta kysyttiin kerran eräässä tieteenfilosofisessa työpajassa, millä tavoin puhun tieteellisestä objektiivisuudesta suurelle yleisölle. Vastasin, etten puhu. Yleisöluennolla on paljon mielekkäämpää käsitellä esimerkiksi luottamusta tieteeseen ja perusteita, joiden varassa tieteen tuloksiin voi turvallisin mielin tukeutua, kuin sanoa mitään objektiivisuudesta. Objektiivisuus on liian latautunut käsite ollakseen käyttökelpoinen kuin filosofisessa tutkimuksessa ja tieteen sisäisissä keskusteluissa. 

Lue koko artikkeli

Näkemys tieteen edistämästä maallistumisesta on osoittautunut virheelliseksi. Lisäksi kyseinen käsitys on koitunut tieteelle vahingoksi, väittää tieteenhistorian professori Peter Harrison.

Vuonna 1966, siis vain hieman yli 50 vuotta sitten, arvostettu kanadalaissyntyinen antropologi Anthony Wallace ennusti itsevarmasti, että tieteen edistys tulisi johtamaan uskonnon häviämiseen kaikkialta maailmasta: “Usko yliluonnollisiin voimiin on tuhoontuomittua joka puolella maailmaa tieteellisen tiedon riittävyyden ja leviämisen vuoksi.”Lue koko artikkeli

Tutkimusten mukaan luottamus tieteelliseen tutkimukseen voi täyttää tarpeita, jotka osa tutkijoista on aiemmin liittänyt uskontoon. Tieteeseen nojaaminen voi tuottaa ihmisen elämään esimerkiksi tarkoitusta tai torjua kuolevaisuuden uhkaa. Tieteen arvostus liitetään usein ateismiin. Onkin oletettu, että luottamus tieteeseen on tärkeää erityisesti uskonnottomien katsomuksille.

Oma tutkimukseni tukee jossain määrin käsitystä, jonka mukaan usko tieteeseen on erityisen merkittävää ateisteille. Kuitenkin ihmiset yhdistävät tieteen arvostusta niin sanottuihin yliluonnollisiin uskomuksiin, ja luottamus tieteeseen on tärkeää myös uskonnollisille. Myös moni Jumalaan uskova kokee tieteen esimerkiksi lisäävän merkityksellisyyttä tai auttavan moraalisissa pohdinnoissa.Lue koko artikkeli

Kognitiivinen uskontotiede (cognitive science of religion) selittää uskonnon yleismaailmallisia peruspiirteitä ihmismielen syvärakenteiden ja niiden evoluution avulla. Tässä tekstissä luodaan valikoiva katsaus tieteenalan erityispiirteisiin, tutkimuksen perusoletuksiin, metodeihin ja lähivuosien teoreettisiin muutoksiin. Esimerkiksi siinä missä jumalauskoa on alunperin pidetty kognitiivisten mekanismien evolutiivisena sivutuotteena, viime vuosina Big Gods -kulttuurievoluutioteoria on korostanut myös sosiaalisen oppimisen ja yhteisöjen roolia jumalauskon leviämisessä.

Minulla on suojelusenkeli nimeltään Elieser. Näin ainakin kerran alakouluikäisenä ajattelin. Eräänä iltana Vanhaa testamenttia lukiessani törmäsin Elieser-nimeen (”Jumala on apuni”). Nimi oli minusta niin hieno, että halusin keksiä sille käyttökohteen. Sehän voisi olla vaikka suojelusenkelini nimi! Samalla hetkellä kun aloin ajatella, että minulla voisi olla suojelusenkeli, uskoin myös sellaisen läsnäoloon huoneessani.Lue koko artikkeli

”Massojen typeryyttä ei voi aliarvioida.” ”Joukossa tyhmyys tiivistyy.” ”Hehän nyt uskovat kaiken mitä heille sanotaan.” Yleisen käsityksen mukaan ihmiset ovat luonnostaan herkkäuskoisia. Kognitiotieteilijä Hugo Mercier väittää vastaan ja sanoo, että ihmiset ovat päinvastoin liian varovaisia uskomuksissaan. Dosentti Olli-Pekka Vainio arvioi Mercierin uutta kirjaa.

Jokin vuosi sitten kirjoitin tällä sivustolla Hugo Mercierin ja Dan Sperberin oivallisesta teoksesta The Enigma of Reason. Nyt Mercier on kirjoittanut oman itsenäisen jatko-osansa Not Born Yesterday (Princeton 2020), jossa hän haluaa haastaa käsityksen ihmisten luontaisesta hyväuskoisuudesta.Lue koko artikkeli

Viisauden yllä on tavoittamattomuuden ja salaperäisyyden huntu. Mutta voiko se olla vain mitattava suure muiden joukossa? Ja onko koronapandemian kanssa kamppailevalla maailmalla sille käyttöä?

Viisauden määritelmiä on monia. Eräs syy tähän on, että viisautta tutkivat ja määrittelevät ihmiset tulevat keskenään eri tieteenaloilta ja nojaavat monenlaisiin tutkimusperinteisiin. Joidenkin määritelmissä korostuu se, mitä viisaus itsessään, ihanteena on. Usein viisauden nähdään olevan jotakin arkea korkeampaa ja ihmistä suurempaa, melkein saavuttamatonta.Lue koko artikkeli

Pyrkivätkö Raamatun kirjoittajat selittämään pahaa, vai pyytävätkö he Jumalaa räjäyttämään pahuuden pois? Lauri Snellman analysoi pääsiäisen kertomuksia ja pahan ongelmaa.

Kirjoitin viime syksynä Areiopagille pahan ongelman yleisestä logiikasta. Pahan ongelma koskee pohjimmiltaan maailman merkitystä: miten maailma voi olla merkityksellinen ja miten elämässä voi olla mieli, jos pahaa on olemassa?Lue koko artikkeli

Joitakin vuosia sitten minua pyydettiin puhumaan Tampereen hiippakunnan synodaalikokoukseen. Ehdotin aiheeksi anteeksiantamisen etiikkaa. Aihe oli mieleni päällä, koska kuten niin moni tutkija, halusin tehdä henkilökohtaisesta ongelmastani pienen tutkimusprojektin. 

Olin näihin aikoihin nimittäin kokenut tulleeni petetyksi ja loukatuksi tärkeässä ihmissuhteessa. Hylätyksi ja loukatuksi tulemisen kokemus oli äärimmäisen voimakas. Yritin ankarasti ponnistella kohti anteeksiantoa, tämän henkilön kohtaamista ja anteeksipyynnön vaatimista. En kuitenkaan pystynyt ja prosessi jäi kesken. Lue koko artikkeli

Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath jakaa ajatuksiaan John Polkinghornen ainutlaatuisesta panoksesta tieteen ja uskonnon väliseen dialogiin.

Vuonna 1979 tiedemaailma sai kuulla shokkiuutisen, kun Cambridgen yliopiston matemaattisen fysiikan professori John Polkinghorne luopui oppituolistaan ​​alkaakseen opiskella Englannin kirkon papiksi. Tutustuin häneen tuolloin. Opiskelimme samassa oppilaitoksessa, ja molempien tavoitteena oli pappeus. Tulimme tuntemaan toisemme, koska kumpikin oli kiinnostunut tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta.Lue koko artikkeli

Viime vuonna ilmestyi Ulla Tervahaudan, Niko Huttusen  ja Joona Salmisen toimittama suomennoskokoelma Apostoliset isät: Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia, josta on juuri ilmestynyt toinen painos. Suomennokset saavat tänä vuonna seurakseen teoksen Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin, joka sisältää sekä tieteelliset johdannot kokoelman kirjoituksiin että joukon tutkimusartikkeleita. Kirjoituksessaan Tervahauta esittelee kokoelman sisältöä, joitakin keskeisiä teemoja ja tutkimuskeskustelua.
Lue koko artikkeli

Miksi kukaan ottaisi nuoren Maan kreationismia vakavasti? Otto Pellinen otti, ja esittelee tässä tekstissä omaa älyllistä taivaltaan luomisen ja evoluution viidakossa, keskittyen nuoren Maan kreationismiin. Hän kuvaa matkaansa kyseisen näkemyksen kannattajaksi ja toisaalta sen kannattamisesta pois.

Esittelen ensin, kuinka päädyin nuoren Maan kreationismin (YEC, Young Earth Creationism) kannalle, pyrkien tarjoamaan suopean alustuksen nuoren Maan näkemyksistä: miksi ainakin joidenkin maallikoiden voi nykyäänkin olla subjektiivisesti oikeutettua kallistua kyseiselle kannalle. Kuvaan mahdollisimman uskottavan tavan, jolla nuoren Maan näkökulman omaksunut voi pyrkiä pitäytymään näkemyksessä haastavienkin tieteellisten ongelmien edessä, vedoten ymmärryksemme rajallisuuteen.Lue koko artikkeli

Vuonna 1614, kun kaukoputki oli uusinta tekniikkaa, nuori saksalainen mies julkaisi kirjan täynnä piirroksia jännittävistä uusista kaukoputkella havaituista ilmiöistä: Jupiteria kiertävistä kuista, Venuksen kuun kaltaisista vaiheista, auringonpilkuista, Kuun epätasaisesta ja kraateroituneesta pinnasta.

Tuo nuori mies oli Johann Georg Locher, ja kirja oli Disquisitiones mathematicae, de controversiis et novitatibus astronomicis. Locher piti Galileita suuressa arvossa, mutta myös haastoi tämän ajatukset – tieteeseen vedoten.Lue koko artikkeli

Helluntailaisuutta pidetään joskus epä-älyllisenä, koska se näyttää korostavan uskonnollisen kokemuksen ja Pyhän Hengen vaikutuksen merkitystä enemmän kuin teoreettista akateemista teologiaa. Voisiko helluntailaiseen näkemykseen kuitenkin kätkeytyä johdonmukainen tietoteoreettinen näkemys?

Klassinen helluntailiike on reilut 100 vuotta vanha, mutta niin sanottua helluntaifilosofiaa ja filosofista teologiaa on kehitetty vasta viimeisen 20 vuoden aikana. Epistemologia eli tietoteoria on luonnollisesti ollut yksi niistä filosofian osa-alueista, joihin 2000-luvun helluntaiteologit/filosofit ovat keskittyneet. Kokemuspohjaiset helluntailaiset ovat olleet kiinnostuneita muun muassa siitä mistä voidaan tietää, että on saanut Pyhän Hengen kasteen? Miten hengellisiä kokemuksia ylipäätänsä pitäisi arvioida? Ja miten usko voitaisiin parhaiten perustella muille? Lue koko artikkeli