Menneisyys on nykyaikanakin läsnä. Se ei ole mennyttä, jotenkin poissa. Ymmärtääkseen nykyaikaa täytyy tuntea sen tausta. Reformaatio, suomalaisittain uskonpuhdistus, on yllättävän merkittävä tekijä, yhä tänään. Jopa syypäänä maallistuneisuuteen.

Monesti historia esitetään katkonaisena. Aikakaudet seuraavat toisiaan. Esimerkiksi antiikki, keskiaika ja uusi aika. Toki väliin voi lisätä vaikkapa myöhäisantiikin tai reformaation. Aikakausi korvaa toisen ja antaa ymmärtää menneen jääneen taakse. Ikään kuin unholaan tai ainakin juuri historiankirjoihin.

Notre Damen yliopiston varhaismodernin ajan historian professori Brad S. Gregory kutsuu tätä tapaa lähestyä historiaa supersessionistiseksi. Käsite kuuluu useimmiten teologian alaan, mutta kuvaa hyvin myös historian alalla esiintyvää tapaa nähdä historia. Yksi aika yksinkertaisesti korvaa toisen, kokonaan.

Hyperpluralismi

Gregory palkitussa kirjassaan The Unintended Reformation – How a Religious Revolution Secularized Society (The Belknap Press of Harvard University Press, 2012) kutsuu kiinnittämään huomiota nykyajan valtavaan mielipiteitten kirjoon.

Ihmiselämää länsimaissa tänä päivänä, ja ehkä selviten Yhdysvalloissa, luonnehtii valtavan laaja kirjo erilaisia yhteensopimattomia totuusväittämiä. Nämä koskevat ihmisten arvoja, tavoitteita, normeja, moraalia ja merkitystä.

Gregory kutsuu tätä hyperpluralimsiksi. Tämä ei ehkä ole heti ilmeistä, mutta jos kuitenkin pohtii tarkemmin huomaa kuinka erilaisia me olemme.

Gregory kehottaa pohtimaan sanaa me. Sana me viittaa, Gregory muistuttaa, nykyaikana esimerkiksi Angela Merkeliin ja Sarah Paliniin, skineihin ja Äiti Teresan sisaristoon, Rush Limbaughiin ja Michael Mooreen, nuoren maan kreationisteihin ja uskonnonvastaisiin ateisteihin, Internet-pornon tuottajiin ja siveyden puolestapuhujiin, Donald Trumpiin ja Bill Gatesiin, modernin taiteen harrastajiin ja NASCAR-faneihin, ja paavi Benedictus XVI:sta ja Hugh Hefneriin.

Tämä on se tilanne joka vaatii selityksen. Miten tähän on tultu? Tämä on hyvä kysymys. Hyvin oleellinen, tähdentää Gregory. Kysehän on meistä ja miten ymmärrämme itsemme. Alkuperän tunteminen opettaa nöyryyttä, voisi sanoa. Nykytila ja sen asetelma ei ole saneltu välttämättömyys.

Nykyajan ymmärtämiseksi ei Gregoryn mukaan toimi nätti jako antiikkiin, keskiaikaan ja nykyaikaan. Tai jokin muu kaavamainen jäsennys. Eikä vain historian yksityiskohtien selostus. Tapahtumien ja vaikkapa seikkaperäinen yksityiskohtien selostus ei vielä ole ymmärrystä.

Liian usein historiaa kerrataan yksinkertaistavalla tavalla. Ajat muuttuvat ja ne tulevat korvatuksi. Gregory kutsuu, kuten yllä jo kerrottiin, tätä asennetta supersessionistiseksi. Hän ei koe sen selittävän kovinkaan paljon. Ei ainakaan vaikkapa vallitsevaa hyperpluralismia.

Erilaisuus sen moninaisuudessa nykyaikana johtuu lukuisista säikeistä ja vaikutteista. Historian kulku ei ole vain aikojen korvautumista toisilla, ikään kuin kokonaisina aikakausien mannerlaattoina. Olkoon nimet yllä esimerkkejä nykyajan kirjosta erilaisia tapoja jäsentää maailma.

Monesti tutkimus ei oikein tavoita näitä historian virtoja. Ne ikään kuin jäävät näkemättä. Harva kiistää menneen vaikutuksia nykyaikaan, mutta sen sijaan erimielisyyttä esiintyy siitä, mitkä vaikuttimet ovat ajankohtaisia yhä nykyaikana.

Yksi syy tähän on tutkimuksen kapea-alaisuus. Yksi tutkii tätä aikakautta ja toinen toista. Toinen syy voi olla nimenomaan halu nähdä historian kulku supersessionistisesti. Nykyaika on paras ja muu on jäänyt menneeksi. Se on ikään kuin voittajan kirjoittamaa historiaa.

Gregoryn kirjan voisi kiteyttää käsittelevän nykyajan olettamuksien taustoja. Toki hän myös tekee selkoa niistä asetelmista joissa nykyaikana ilmiöt monesti liiankin kaavamaisesti nähdään.

Yhtenä esikuvanaan Gregory mainitsee Alasdair MacIntyren kirja Hyveiden jäljillä: Moraaliteoreettinen tutkimus (1981, suomeksi Gaudeamus 2004). Etiikan saralla MacIntyre toi taas osaksi tietoisuutta menneiden ratkaisujen vaikutukset yhä nykyaikana. Charles Taylorin A Secular Age (2007) on toki myös esillä, mutta Gregory kokee Taylorin unohtavan hyperpluralismin ja puhuvan meistä yksioikoisesti.

Kuuden aiheen avulla Gregory esittelee reformaation tahattomat seuraamukset. Harvemmin jokin reformaattori halusi vaikkapa maallistunutta yhteiskuntaa. Kuusi lukua esittelevät aiheet, vaikkakin elämä toki etenee jatkumossa, voi sitä jälkikäteen analysoida toisin.

Eri aihepiirit läpikäydään kuudessa luvussa. Nämä ovat: Jumalan poissulkeminen, opin suhteellistaminen, kirkkojen hallinta, moraalin yksilöllistyminen, elämän tuotteistaminen ja tiedon maallistuminen. Gregoryn tapa on sama kaikissa luvuissa. Ensin hän kuvaa vallitsevan tilanteen ja sitten kertoo miten tähän on tultu.

Reformaatio syypäänä

Yrittäessään selittää ja ymmärtää nykyaikaa keskiöön nousee Gregorylla reformaatio. Hän kutsuu sitä ”uskonnolliseksi vallankumoukseksi”. Paljon murtui tuolloin.

Syy reformaation nousemiseen keskeiseen asemaan Gregorylla, oli tutkimus nykyajan käsityksistä uskonnosta. Miten vaikkapa eri tieteet ymmärtävät uskonnon ja sovittavat sen löydöksiinsä ja esityksiinsä. Gregory huomasi, että useasti tiettyjä olettamuksia esiintyi. Hän ryhtyi selvittämään näiden olettamusten taustaa, voisi sanoa sukupuuta. Tietenkin yksi vaikute nähdä juuri reformaatio keskeisenä on Gregoryn asiantuntemus varhaismodernin ajan suhteen.

Reformaation vaikutus oli suuri, sillä taustana oli loppujen lopuksi hyvin kokonaisvaltainen maailma. Sana vallankumous ei ole liiallinen. Tällä murroksella oli myös tahattomia seuraamuksia. Gregory jopa väittää paljon nykyajassa selittyvän reformaation tahattomista seuraamuksista. Yksi on maallistuminen.

Gregory haluaa tähdentää, ettei keskiaika ollut mitenkään yhtenäinen aika. Eikä siihen aikaan tule suhtautua liian nostalgisesti. Se kuitenkin oli yhteneväisempi kuin sitä seurannut aika. Kaikista jännitteistä huolimatta tietyt puitteet pitivät kaiken kasassa. Esimerkkeinä käy varmaan latinan kieli, katolinen kristinusko ja katolinen kirkko. Kristikunnaksi voisi sitä kutsua, ainakin läntiseksi.

Reformaatio oli käännekohta. Kinasteluun ei saatu loppua. On aiheellista huomata, että reformaatio oli aika lailla villi kokoelma ryhmiä. Se oli myös alati hajaantuva joukko. Ryhmittymien määrä oli alati kasvava. Tilanne jatkuu yhä nykyaikana.

”Uskonpuhdistusseinä” Genevessä, Sveitsissä.

Toki luterilainen ja reformoitu muoto sai suurinta historiallisinta vaikutusta. Tämä oli enemmänkin poliittista syistä, eikä niinkään kyvystä vetää pidempi korsi väittelyissä muiden reformaation ryhmien kanssa.

Ei vaikka kuinka vaikkapa yksin Raamattuun vedottiin. Loppujen lopuksi mallinen valta vakiinnutti tilanteen. Huomattiin myös, ettei uskonnolliseen kinasteluun (joka toki oli veristäkin) tästä huolimatta saatu loppua ja siksi se lopulta sivuutettiin.

Uskontoa alettiin työntää syrjään yhteiskunnallisesta keskiöstä. Se jäi ikään kuin paitsioon. Enemmän yksityisasiaksi. Yhteiskunnallisesti uskonto jäi hyvin yleiselle tasolle. Yhteiskunnat etsivät ihan toisia kokoavia tekijöitä, kuin uskonto tai siis tunnustus. Tunnustusta ei edes sotimalla oltu saatu toimimaan. Vähitellen esimerkiksi valtiot huomasivat, ettei tunnustuksellisuus oikein ollut toimiva yhdistävä tekijä. Tämä oli muuten juuri yksi reformaation tahattomista seurauksista, Gregoryn mukaan.

Uskonnollinen kinastelu ei toiminut, eikä sille ollut loppua. Ei se ole loppunut nykyaikanakaan, muistuttaa Gregory (vaikka se jää vähän pinnan alle ekumeenisena aikana). Gregory hieman sivaltaa ekumeniaa, missä ristiriidattomuuden laki tuntuu unohtuneen. Reformaation aikana tämä oli hyvinkin tiedostettu.

Yksi luku Gregorylla käsittelee talouden muutosta. Kaupankäynti kärsi jos jäätiin kiinni tunnustuksellisuuteen. Tästä Hollanti oli esimerkkinä. Uskonnon sivuuttaminen kaupankäynnissä herätti hämmästystä, mutta kun se tuntui toimivan, tapa levisi. Uskonnosta tehtii kasvavassa määrin yksityisasia. Nämä kehitykset johtivat kohti maallista yhteiskuntaa, jonka koossa pitävänä voimana on nykyään paljolti kulutus ja kaupankäynti.

Uskokoon ihminen mitä haluaa, kunhan sitoutuu valtion lakiin ja yhteiskuntasopimukseen. Tämä lause kiteyttää ajattelutavan. Toki taloudellisen muutoksen taustalla oli myös etiikan muuttuminen ja tilanne missä omistaminen ja ahneus alkoivat olla salonkikelpoisia.

Jumala ja oppi unohtuu

Huolimatta kieliopillisten muotojen samankaltaisuudesta, lauseet ”kirja on pöydällä” ja ”Jumala on taivaissa”, eivät ole verrattavissa olevia väitteitä perinteisessä kristillisessä metafysiikassa.

Perinteinen kanta sai väistyä reformaation aikana. Olettamus muuttui toiseksi. Vähitellen jumalallinen läsnäolo ja maailmassa esiintyvä syy ja seuraus nähtiin toisensa poissulkevina.

1200-luvulla alkoi esiintyä ajatus, että jotain yhteistä tuli Jumalalla ja maailmalla olla. Jotain samalla tavalla jaettua. Ehdokkaaksi ja voittajaksi nousi oleminen. Vähitellen kirja pöydällä ja Jumala taivaissa ovat samalla tavalla. Ne ovat, kuten sanotaan univookkeja tai yksimerkityksisiä, kuten eräs teologian sanakirja ilmaisee sen. Jumala ei ole ”olemassa”, vaan olemassa, ihan kuin kissa tai jo mainittu kirja, voisi hieman leikkisästi ilmaista.

Jos aikaisemmin ajateltiin – ja yhä ajatellaan perinteisesti – että Jumala on oleva ja kaikki muu on siinä määrin, kun ne ovat olemassa. Nyt ilmeni juuri tämä perinteisen asetelman murtuminen.

Oma lukunsa on myös 1200-luvun Vilhelm Okkamilaisen anti uudessa tavassa nähdä suhteen. Hän teki Jumalan erilaiseksi, vaikka muuten oli kuten kaikki muukin, vailla vertaa, nimenomaan hänen absoluuttisen tahtonsa avulla. Jumala ei enää ollut ”järkevä”, vaan tahtonsa puolesta melkein arvaamaton ja mielivaltainen.

Reformaatiota ja sekulaaria aatetta postikortissa, á 0,92 €.

Tämä taitaa muuten olla se jumalankuva, jonka kanssa Martti Luther kamppaili. Hyvän aatehistoriallisen esityksen, joka kuvaa hyvin henkilön puolesta tilannetta, saa Michael Allen Gillespien teoksessa The Theological Origins of Modernity (The University of Chicago Press, 2008). Heinäkuun toisena päivänä vuonna 1505 tuore maisteri Luther jäi ukkosmyrskyyn. Myrskyssä hän muuttui ja paljon aikanaan hänen kauttaan.

Vähitellen uutuudesta tuli olettamus, ikään kuin vakio. Lutherin kapina ei olettamusta murtanut. Toisaalta eräs reformaattori vaikkapa ehtoollisopissaan kiisti Kristuksen läsnäolon ehtoollisessa sen perusteella, että hän oli taivaissa. Tämä on univookin metafysiikan käytännön seuraus.

Ei ehkä ole ihmeellistä, että reformaation myötä sakramentaalisuus ja erityisesti sen kosminen puoli jäi sivuun. Matka Max Weberin taianomaisuuden katoon maailmasta oli vielä matkaa, mutta sillä tiellä ollaan jo, Gregoryn mukaan. Toki perinteinen kanta on yhä toinen, mutta hallitsevaan asemaan nousi 1200-luvun uutuus.

”Vastoin sen päähenkilöiden toiveiden, reformaatio päätti yli tuhannen vuoden kristillisen kehyksen jaetulle älylliselle elämälle latinalaisessa lännessä …”, kiteyttää Gregory.

Pohdintaa

On ollut aistittavissa epävarmuutta siitä miten viettää reformaation juhlavuotta. Vuonna 2017 on kulunut viisisataa vuotta reformaation alkamisesta. Jotenkin sitä on kai kuitenkin juhlittava.

Reformaation seuraukset olivat moninaiset, voisi kiteyttää nojautuen ajankohtaisen kirjan antiin. Mullistuksena sillä on paljon tahattomia seurauksia. Sen voi jopa nähdä ”traagisena onnettomuutena”. Toki ymmärrän, että vaikkapa luterilainen haluaa keskittyä itselleen mieluisaan antiin.

Gregoryn kirjasta ei kuitenkaan tule sellaista vaikutelmaa, että hän haluaisi syyllisiä etsiä. Ei hän myöskään ole apologeetta katolisen kristinuskon puolesta. Kirja antaa monipuolisen näkymän nykyaikaan ja sen juuriin reformaatiossa, sekä hyvässä että pahassa. Lopputulema reformaatiosta on kyllä Gregoryn mukaan kielteinen. Hajaannus aiheutti ikään kuin arvojen markkinat tai kuten hän on vapaammin ilmaissut ”ihan sama”-tilanteen.

Kirjasta on erinomainen videoitu luento saatavilla. Sen avulla pääsee nopeasti Gregoryn ajatusten jäljille. Yleisesityksen aiheesta saa myös Olli-Pekka Vainion luennosta Areiopagin Luonnontiede, maallistuminen ja teologia -seminaarissa vuonna 2015. Yksi mainitsemisen arvoinen suurteos on Carlos M. N. Eiren Reformations – The Early Modern World 1450-1650 (Yale University Press, 2016).

Kuva New Yorkista: NASA@Unsplash.com. CC0.

Kuva Genevestä: Jack at Wikipedia@Flickr.com. CC BY-SA 2.0.

Kuva Martti Lutherista: Zazzle.co.uk.